Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

14.2.1985

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä v. 1980 alkaen. Vuosilta 1926-1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti.

KKO:1985-II-17

Asiasanat
Vakuutussopimus - Vakuutusehtojen tulkinta - Suojeluohje
Tapausvuosi
1985
Antopäivä
Diaarinumero
S84/551
Taltio
3014/84
Esittelypäivä

Autovakuutusehtojen (1.7.1981) varkausvakuutusta koskevassa 15.5 kohdassa vakuutuskorvauksen suorittamisen edellytyksenä olevaa määräystä siitä, että auton on oltava lukitussa tai vartioidussa säilytyssuojassa, ei pidetty vakuutussopimuslain 51 §:n 1 momentissa tarkoitettuna suojeluohjeena vaan vakuutusyhtiön vastuuta rajoittavana ehtona.

I-jaosto

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Tampereen raastuvanoikeudessa

Autonkuljettaja A on Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalle tiedoksi annetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään raastuvanoikeudessa kertonut, että eräs henkilö 4.6.1982 Tampereella ilman laillista oikeutta ottanut käyttöönsä A:n omistaman, erään öljy-yhtiön aidatulla varastoalueella olleen ja sanotussa vakuutusyhtiössä varkauden varalta vakuutetun henkilöauton ajaen auton alueen suljetun portin läpi, jolloin auto oli vaurioitunut. Henkilö oli saanut auton käyttöönsä, kun auto oli varastoalueella voimassa olleiden määräysten mukaisesti ollut lukitsematon ja virta-avain oli ollut auton etupenkillä. A:lle oli aiheutunut teosta muun muassa autonkorjauskustannusten 12.235 markan suuruinen vahinko.

Auton käyttöönottaja oli tuomittu teostaan rangaistukseen.

Vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt korvaamasta A:lle aiheutunutta vahinkoa perustaen kansansa vahinkotarkastuslautakuntansa lausuntoon, jonka mukaan yhtiöllä ei ollut korvausvelvollisuutta, koska auto ei luvattoman käyttöönoton tapahtuessa ollut ollut vakuutusehtojen tarkoittamassa lukitussa tai vartioidussa säilytyssuojassa vaan varastoalueella, jonka portti oli ollut suljettuna ainoastaan salvoin.

Auton käyttöönottaja oli poliisitutkinnassa kertonut, että hän oli ajaessaan auton suljetun portin läpi olettanut portin olevan lukittuna.

Kun auto siis olisi otettu luvattomasti käyttöön, vaikka varastoalueen portti tekoa suoritettaessa olisi ollut vakuutusehtojen mukaisesti lukittuna. A on katsonut, että vakuutuksenottajaa oli vakuutussopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan hänelle aiheutetun vahingon. Sen vuoksi A on vaatinut vakuutusyhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena, paitsi muuta, auton korjauskuluista 12.235 markkaa laillisine korkoineen.

Vastaus

Vakuutusyhtiö on viitannut 1.7.1981 voimaan tulleiden autovakuutusehtojen 15.5 kohtaan, jonka mukaan vahinko nyt esillä olevassa tilanteessa korvattiin varkausvakuutuksesta vain siinä tapauksessa, että teon kohde oli teon tapahtuessa ollut lukitussa tai vartioidussa säilytyssuojassa. Tätä ehtoa ei ollut pidettävä vakuutussopimuslain 51 §:n 1 momentissa tarkoitettuna suojeluohjeena vaan vakuutusyhtiön vastuuta rajoittavana ehtona. Kun varastoalueen portti ei auton luvattoman käyttöönoton tapahtuessa ollut ollut lukittuna, vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta A:n vaatimia auton korjauskustannuksia, jotka yhtiö on myöntänyt määrältään oikeiksi.

Raastuvanoikeuden päätös 27.4.1983

A:lla on ollut henkilöautoaan koskeva varkausvakuutus Vakuutusosakeyhtiö Pohjolassa. A:n auto oli 4.6.1982 ollut Tampereella erään öljy-yhtiön aidatulla alueella A:n ollessa ajossa yhtiön säiliöautolla. A:n palatessa ajosta noin kello 20 aikaan hän oli avannut varastoalueen ajoportin ja ajanut säiliöauton alueelle aikomuksin lähteä sieltä pois henkilöautollaan. Hän oli tällöin sulkenut kaksiosaisen ajoportin siten, että hän oli päästänyt alas kummassakin portinpuoliskossa olevan salparaudan maassa oleviin koloihin mutta jättänyt itse portin lukitsematta riippulukolla, jolloin se tavallisesti oli lukittu. Öljy-yhtiön antamien määräysten mukaisesti A oli jättänyt oman autonsa alueelle lukitsematta ja auton avaimet etuistuimelle. Ajoportin vieressä ollut kapea jalankulkuportti oli ollut auki. Eräs varastoalueen läheisyydessä kuljeskellut henkilö oli tällöin mennyt avoimesta jalankulkuportista tuolle alueelle ja siellä A:n autoon, jonka hän oli käynnistänyt ja jolla hän oli ajanut päin ajoporttia niin että se oli auennut. Teon suorittaja oli sitten ajanut autolla Tampereelta Kangasalalle ja Pälkäneelle. Auto oli porttiin ajosta vaurioitunut.

Raastuvanoikeus on todennut käyttöönottamisen tapahtuneen auton ollessa lukitsemattomana alueella, joka ei ollut lukittuna, ja auton avainten ollessa sen sisällä. Vaikka autovakuutusehtojen 15.5 kohdassa oleva edellä selostettu määräys olisi katsottu vakuutussopimuslain 51 §:n mukaiseksi suojeluohjeeksi, raastuvanoikeus on pitänyt varsin mahdollisena, että auton luvattomasti käyttöönsä ottanut henkilö siitä huolimatta, mitä hänen lausumakseen oli poliisitutkintapöytäkirjaan merkitty, oli havainnut, että ajoportti ei ollut ollut varsinaisesti lukossa vaan suljettuna paikoilleen vain portin alareunasta maahan lasketuilla suhteellisen ohuilla salparaudoilla, koska päin lujasti lukittua porttia ajamista oli pidettävä epätodennäköisenä, jos tarkoituksena oli ollut saada auto ajokuntoisena portista ulos. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt A:n kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 6.4.1984

Hovioikeus, joka tutkittavaksi A oli saattanut jutun ja jossa vakuutusyhtiö oli vastannut A:n muutoksenhakemukseen, on todennut, että auton luvattomasti haltuunsa ottanut henkilö oli ajanut auton suljetun portin läpi, ja pitänyt ilmeisenä, ettei portin lukko olisi estänyt vahingon syntymistä vaan että teon suorittaja olisi yrittänyt ajaa myös lukitun portin läpi. Sen vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, velvoittanut Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan suorittamaan A:lle hänen autonsa varkausvakuutuksen vakuutuskorvauksen 12.235 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 8.3.1983.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMET

Vakuutusyhtiö on pyytänyt valituslupaa sekä vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja A:n velvoittamista korvaamaan yhtiön kulut hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.

Korkein oikeus on 11.7.1984 myöntänyt vakuutusyhtiölle valitusluvan ja määrännyt, ettei hovioikeuden tuomiota ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai, mikäli täytäntöönpano jo oli alkanut, ettei sitä ollut jatkettava.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kun varkauden varalta vakuutettu, lukitsematta ollut auto on otettu luvattomasti käyttöön, korvataan autolle tästä aiheutunut vahinko autovakuutusehtojen 15.5 kohdan mukaan vakuutuksesta ainoastaan siinä tapauksessa, että auto on teon tapahtuessa ollut lukitussa tai vartioidussa säilytyssuojassa. Tämä ehto ei ole vakuutussopimuslain 51 §:n 1 momentissa tarkoitettu suojeluohje vaan vakuutusyhtiön vastuuta rajoittava ehto. Kun se alue, jolla A:n auto sitä luvattomasti käyttöön otettaessa oli, ei silloin ollut lukittu eikä vartioitu, Vakuutusosakeyhtiö Pohjola ei An autolle myöntämänsä varkausvakuutuksen perusteella ole velvollinen korvaamaan A:n vaatimia, auton vahingoittumisesta aiheutuneita kustannuksia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Raastuvanoikeuden päätös jätetään sen lopputuloksen osalta pysyväksi ja Vakuutusosakeyhtiön Pohjola vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta jutussa. Asian laadun vuoksi vakuutusyhtiö saa pitää sillä hovioikeudessa ja tällä olleet kulunsa vahinkonaan. Jutun näin päättyessä täytäntöönpanokielto raukeaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Nikkarinen, Riihelä ja Aro

Sivun alkuun